toivoisin, että joulua ei tänä vuonna olisikaan ollenkaan

Jouluun on 8 viikkoo ja ootan sitä erittäin ristiriitasin fiiliksin. Enimmäkseen miun fiilikset siitä on kuitenki tällä hetkellä supernegatiivisia. Oon aina rakastanu joulua ja joulu on miulla omistettu tärkeille tärkeimmille ihmisille miun elämässä. Joulu on aina tarkottanu miulle hyvää ruokaa ja läheitsten kanssa olemista, lahjojen antamista ja hyvää fiilistä. Sellasta joulutunnelmaa. Jouluna oon aina rakastanu pakkasta ja lunta ja muistan kun lapsena tehtiin isoveljen kanssa lumiukkoja mummolan pihaan. Tää joulu on miun koko perheelle erilainen. Kaikki ihmiset ei oo enää samassa paikassa vaan siellä sun täällä. Myös joulu miun ystävien suhteen on hankala. Kaikki asuu eri kaupungeissa puhumattakaan siitä että mie oon toisella puolella maailmaa. En saa samanlaista läheisaikaa kun mitä joulu on miulle aina ollu. Tän kaiken lisäks miun joulu tänä vuonna tarkottaa seuraavaa:
Yli 20 tuntematonta ihmistä tulee joululounaalle, joka on grilliruokaa. Seriously Jouluna kuuluu syödä jouluillallinen läheisten kanssa. Meille tulee siis hostisän suku kylään ja oon tavannu niistä ehkä viidenneksen.. ja nekin yhden kerran so far...

Mennään rannalle ja uimaan. En tarkota että tää olis paha asia, meillä on todennäkösesti noin 40 astetta lämmintä ja rantaelämä kuulostaa houkuttelevalta, mut se on erilaista.

Ja kaikkein pahin asia miulle tänä jouluna on se, että se merkitsee miulle sitä että suurin osa miun täällä haalimista upeista ihanista mahtavista ja super tärkeistä ystävistä lähtee pois. En tiiä miten kestän sen. Rakastan Sydneyy mut siitä asti kun tänne tulin, oon muodostanu ympärilleni tiivistä ystäväporukkaa. Miusta tuntuu että oisin tuntenu niitten kanssa vuosia ja vuosia vaikka todellisuudessa kyse on muutamasta kuukaudesta. Kun asuu uudessa maassa ja uudessa kulttuurissa ni kaikki vaan tulee jaettua läheisten ihmisten kanssa tosi tiiviisti. Puhun Ellan kanssa lähes joka päivä puhelimessa tunteja, (se on ilmasta koska on sama puhelinliittymä) ja nähään useita kertoja viikossa. Miun kaikki suomitytöt on ollu miulle täällä tuki ja turva ja oonpa löytäny pari mukavaa kansainvälistäkin ystävää. Nyt Ella ja Pilvi muuttaa yli tunnin lentomatkan päähän, viidentoista tunnin automatkan päähän.. Tuuli lähtee Balille, eli pois koko Australiasta ja miun Amerikkalainen ystävä Jess, joka on ollu miulle myös tosi hyvä kaveri lähtee matkustamaan ympäriinsä ja sitten takasin yhdysvaltoihin. Mie ja Emma jäädään tänne, asutaan yli tunnin junamatkan päässä toisistamme.. tai no jos rehellisiä ollaan ni jos nyt haluisin lähtee Emmalle (jossa en muuten oo ikinä käyny) ni miulla menis varmaan ainakin kolme tuntia kaikkien junan ja bussin vaihtojen kanssa. Ainoo mahollisuus nähä Emmaa on aina viikonloppusin. Onneks miulle kuitenkin jää Emma!
Tää kuitenkin tarkottaa sitä että miun on pakko alkaa ettiä uusia kavereita pian. Ja se ajatuskin väsyttää minuu. Uudet ihmiset ei tiedä siusta mitään.. Siun pitää alottaa ihan alusta. No kai siitä taas selvitään, mutta ystäviä tulee valtava ikävä.

Oon myös tajunnu, miten erilaista se on kun ite jää ja ystävä lähtee. Tää tunne on täysin erilainen kun se mikä oli sillon kun ite lähti Suomesta ja ystävät jäi. En osaa selittää, mutta ymmärrän ystäviä suomessa ehkä hiukkasen paremmin nyt.

Jos joulun odotusta ei lasketa, ni miulle kuitenkin kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää. Pidän miun nykysestä hostperheestä kovasti ja vaikka meilläkin oli pienet alkuongelmamme ni uskon että niistä on nyt päästy yli! Tullaan hyvin toimeen. Äsken syötiin just porukalla illallista ja muutenkin vietän niitten kanssa aika paljona aikaa. Ens viikonloppuna meen niitten kanssa niitten ystävien farmille jonnekkin päin etelä-rannikkoo! Eilen oltiin tyttöjen kanssa rannalla ja uskallettiin jopa Ellan kanssa uimaan valtameren ihan hulluihin aaltoihin. Ens viikonloppuna on myös Halloween, jota täällä juhlitaan ilmeisesti ihan eri levelillä suomeen verrattuna ja ollaankin tyttöjen kanssa jo suunniteltu ja ostettu asut jotka päällä meinataan suunnata halloweenjuhliin. En malta oottaa!

Ollaan molemmat oltu junnun kaa taas vähän kipeinä viime ja sitä edellisellä viikolla mut nyt ollaan molemmat jo kunnossa ja junnarikin pääsee takas päivähoitoon huomenna! Yritän olla shoppailematta kaikkia palkkojani taas ja taidankin suunnata kuntosalin valintaan! On se jo aikakin ku kolme kuukautta on se pitäny tehä...

Jokatapauksessa! Elämä tällä puolella palloo sujuu tähän tapaan ja jatkuu nyt yöunien merkeissä. Palailen taas asiaan. Kivaa alkavaa viikkoa Suomi :)